Sarjakuvakoulun on tarkoitus opettaa kaikki tietämisen arvoinen (ja oikeastaan kaikki muukin) sarjakuvan tekemisestä - kaikki mitä tiedän siitä. Tässä osassa käsitellään ilmeitä ja niiden tärkeyttä. Minua houkutteli tehdä kaikenkattava ilmekirjasto, mutta se olisi vaatinut satoja ja taas satoja kuvia, joten harjoitus on tässä ainoa vaihtoehto.

Tässä näette, millainen sarjakuva on ilman ilmeitä ja eleitä. Aika tylsää, eikö?

Ja tässä huomaatte, kuinka pienillä muutoksilla saadaan aikaan sarjakuvalta näyttävä sarjakuva.

Mutta muistakaa ennen kuin edes aloitatte tätä ilmejuttua: LIIKAA REALISMIA = EI ILMETTÄ

Jos haluaa säilyttää hahmollaan realistisen pienet silmät, täytyy käyttää kulmakarvoja. Niiden käyttöä en opeta, koska en osaa.

Itse kuitenkin sanoisin, että parhaat ilmeet saa aikaan sarjakuvamaisilla, isoilla silmillä.

Haluan teroittaa oikean lauseen ja oikean ilmeen yhteyttä. Esimerkiksi kuinka moni pystyy kuvittelemaan vasemmanpuoleisen neidin sanomaan tuollaista?

...Tai nyyhkivän kaverin?

Tämä onkin vähän kaksijakoinen juttu, sillä hahmot todella valehtelevat siitä, ovatko varmoja jostain. Tosielämän vinkki: Jos joku välttelee katsetta suoraan silmiin, hän todennäköisesti valehtelee.

Ilmehtimiselle olennaiset kasvojen osat ovat korvat, silmät, suu ja niskan turkitus. Silmät ovat ehdottomasti tärkeimmät.

Ja niillähän onkin sitten ilmeitä ja muotoja joka lähtöön. Ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle: Surullinen (tai suusta riippuen ehkä pitkästynyt tai järkyttynyt), vihainen (tai sitten voitonriemuinen tai ahne), hämmästynyt tai perusiloinen, pitkästynyt, vihainen tai väsynyt tai häikäystynyt, ja ihmeelliset pallosilmät, joita käytetään vain sarjakuvissa.

Myös suljetut silmät kertovat tunteista. Vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas taas. Eli siis tyytyväinen, loukkaantunut, itsevarma tai tyyni, vihainen, surullinen tai teeskentelevä, asekä pitkästynyt tai väsynyt tai toisen käytöstä häpeävä.

Suut ovat tietenkin oleellisia myös. Samalla järjestysperiaatteella puhuva tai hämmästynyt, sitten iloinen, vihainen (tai epäilevä, säikähtänyt tai inhoava), surullinen tai hölmistynyt, toinen vihainen, jota ei oikein voi rinnastaa säikähtämiseen tms. Alimmalla rivillä taas hyväntuulinen tai voitonriemuinen ja naurava tai iloisella äänellä puhuva.

Sillä, minne hahmo katsoo, on väliä. Esimerkiksi tässä hahmo näyttää siltä, että yrittää olla viattoman näköinen.

Tämä taas näyttää epäilevältä ja ihmettelevältä.

...Mutta se ei ole aina niin. Esimerkiksi tämä on pitkästynyt, vaikka katsoo samaan suuntaan kuin viaton.

...Ja tämä taas ihmettelevän sijasta epävarma.

Tässä taas - mikäs se sana olikaan - hiukan säälivän tylsistynyt ilme. Ylös katsominen voi sopivalla suun ilmeellä näyttää myös toiveikkaalta, tai vain hämmästyneeltä, ja alas katsomisesta tulee epävarma tai häpeilevä tunnelma.

Tässä sitten jonkinlainen ilmetaulukko, joka ei kuitenkaan kata läheskään kaikkia ilmeitä.

	Eli tässä perusiloinen ilme: Huomatkaa pyöreähköt silmät ja leveä hymy.
	Ja vielä tyytyväisempi kaveri heti perään. Erona edelliseen suljetut silmät.
	Yleishyväntuulisuus on eri asia kuin varsinainen onnellisuus. Hiukan vähemmän korkeat silmät ja ei-niin-leveä hymy.
	Tämä taas voisi olla melkein mitä vain, mutta minusta kaveri näyttää odottavan tarkkaavaisesti jotain. Suu pieneni taas.
	Kun suupielet laittaa alaspäin, mutta silmät pitää vielä tietyllä tapaa hämmästyneinä, saadaan pettynyt tai ihmettelevä vaikutelma.
	Suupielet vielä vähän leveämmälle ja edelleen alaspäin, niin saadaan enemmän pettynyt ilme.
	Tässä taas aidosti surullinen, huomatkaa muuttuneet silmät.
	Silmät alaspäin ja pois keskustelukumppanista, saadaan mukaan epävarmuuskin.
	Sitten silmät taas eteen ja vihaisemman näköisiksi. Saadaan päättäväinen, epämiellyttävää tehtävää suorittavan johtajan ilme.
	Sitten entistä vihaisemmat silmät. Saadaan ärtynyt ja tyytymätön ilme.
	Kun laitetaan suu leveämmäksi irvistykseksi, ja kuonon yläpuoli tuollaisille kurtuille, tulee taas entistä vihaisemman näköistä jälkeä.
	Vielä kolmionmallisemmat silmät ja leveämpi suu. Näyttää minusta siltä kuin kaverin lapset saisivat kohta saarnan. HUOM! Jos haluat hahmosta vielä vihaisemman, laita sen silmät vinoon niin, että sisänurkka (se, joka on kuonoa lähempänä) on alempana.

Huomioikaa, että surullinen suu on vain alaspäin, mutta vihaisella suu on enemmänkin tuollaisella mutkalla.

	Kun laitetaan suu taas vähän kapeammaksi ja silmät vähemmän raivokkaiksi, ja listään vielä silmien päälle jonkinlaiset viivat, saadaan hiukan ärsyyntynyt tai lievästi inhoava ilme.
	Mutta jos halutaan tosi inhoava, laitetaan lähempään silmänä tuollainen kavennusviiva, ja muutetaan silmänyläpuolisviivojen asentoa. Suun ympärille tulee tuommoinen poimu.
	Tätä kaveria voi ärsyttää, mutta myös sattua.
	Tämä taas on aiemmista tapahtumista riippuen tuskanhuuto, tai sitten itkua enteilevää ulvontaa, tai ehkä hiukan huolimattomasti piirretty ärtymys. Suruksi sitä sanoisin sen vuoksi, että silmän yläpuolella oleva viiva on vino siihen suuntaan kuin surullisen silmän ylempi viiva.
	Sitten se itku, jota äsken jo ennustin. Ihan perusjuttu, ja silmä vinoon tällä kertaa niin, että sisänurkka on ylempänä.
	Kuuluisa saippuasarjaitku, ei mitään sairaalloista nyyhkimistä vaan ihan vaan kyyneleet ja perussuruilme.
	Vihaista, pettynyttä, katkeraa itkua, tai ehkä joku, joka yrittää lopettaa itkemisen siinä onnistumatta? Vihaisen ilmeen päälle piirretyt kyyneleet sen tekevät.
	Sitten vielä tosi epätoivoista menoa, yhyy.
	Tästä pääsemmekin liikuttuneisuuteen, iloiseen sellaiseen. Ei ihan liioitella kuitenkaan, eli itkeminen jäi sivummalle.
	Se kuuluisa koiranpentuilme. "Jos et tee niin kuin sanon, alan itkeä." Huomatkaa alahuuli, jota oli muuten aivan ****** vaikeaa piirtää.
	Kohtelias hämmästys. Isot silmät ja pieni suu ja korvat epämääräisesti.
	Vähemmän hillitty vaihtoehto, suu auki ja korvat pystyssä.
	"Ei voi olla totta!" Tässä sopii vähän liioitella suun aukioloa.
	Tämä kaveri toteaa edelliseen, ettei se hänestäkään voi olla totta. Epäileväisyys iskee. Eli tyytymättömästi alaspäin suu ja eri kokoiset silmät - se kuuluisa kulmakarvankohotusilme.
	Tämä voi olla tuskanhuuto, mutta myös haukottelua.
	Pitikin mennä puhumaan haukottelusta, nyt sitten väsynyt tyyppi. Tummat silmänaluset, huom.
	Tämä tyyppi näyttää selvästi kieltä...
	...kun taas tämä nielee tai näkee jotain ällöttävää.
	Tämä epäilee vähän toisella tapaa kuin kulmakarvankohottajatyyppi. Tämä enemmänkin ihmettelee jonkun toisen tekemisiä. Huomatkaa tuo ainakin minun sarjakuvissani niin tutuksi tullut mikälietippa vasemmalla.
	Tämäkin voi olla joko säikähdystä tai "Siis hei daa"-ilme. En itse asiassa tiedä, mitä daa tarkoittaa, mutta tuo näyttää just siltä.
	Tee hahmosta pitkästynyt! Laita silmät sarjakuvamaisesti viiruiksi, joissa pupillin paikkaa ilmaisee pallo. Kode-silmät.
	Itsetietoinen hymy kuuluu toisinaan asiaan, eikä saa unohtaa kimallustähtiä ja liioiteltua, valkoista hammasrivistöä.
	Aku Ankasta tuttu rakastumisilme, ainakin silmien perusteella.
	Tämä kaveri suunnittelee jotain ilkeää.
	Teeskentelyhymy. "Kyl se oli ihan hyvää se anjovis-mustekalanlonkerokeitto, vaikka se palokin pohjaan ja... (hyi yök!)"
	Viattomuusilme! Viheltely sopisi tähän kuin nenä silm... tota öö... Nysse meni kyl väärin...
	"KÄÄK!" Sitä ei voi sen paremmin kuvata. Liioitellut silmät ja niiden alle tuollaiset pussit tai mitä onkaan.
	Lopuksi perinteinen "Minun vaatimaton mielipiteeni teistä ääliöistä on..."

Muistakaa, että jos ilmeet tuntuvat hankalilta, on peili aina loistava apu. Täytyy vain unohtaa, että hahmosi ei ole ihminen. Se vaatii ehkä pientä harjoitusta, mutta kannattaa.

Realismi on tylsää.

Tiiviin harjoittelun lisäksi mangaoppaista on paljon apua. Itse ainakin opin paljon ilmeasioista niistä, vaikka niissä ihmisiä käsiteltiinkin.
Tiedättekö, eläinten ilmeet eivät taida olla oikein muodissa nyt.

Ja ei kun kaikki ilmehtimään!

Seuraavassa osassa käsitellään eleitä ja asentoja. Näkemiin siihen asti!