Merdackin hahmotesti

Tämä testi on eräänlaisen tarinan muodossa, mutta SILTI, kuten aina, miettikää vastausta huolellisesti...

Lyöt kätesi pöydänkulmaan. Sinä...

Varmistat, että kaikki huomaavat, kun irvistät teatraalisesti
Ärähdät ja jatkat sitä, mitä olit tekemässä
Kiroat äänekkäästi pöydän, päivän ja kaikki ne, jotka näkivät
Jäät miettimään, miten voisit välttää vastaavat tilanteet, etkä huomaa kun muutama tyyppi tulee kyselemään vointiasi
Kiljaiset kovaäänisesti, mutta olet varma, että kukaan ei kuullut
"AUU! Mun ranne murtui!"
Et edes näytä, että olet loukkaantunut
Mitäpä siitä. Kohtalo vaan näyttää taas, minkä arvoinen minä olen...
Tuijotat kättäsi huolestuneena, mutta toivot, että kukaan ei huomaa
Päätät että kaikki on pöydän syytä, ja vannot kostavasi
Yrität vakuuttaa itsellesi, että kätesi parantuu vielä
Improvisoit talouspaperista ja mustekynästä kantositeen, mutta huomaatkin, että kätesi on jo parantunut


Omasta mielestäsi olet... (Voit valita useamman)

Äkkipikainen
Kärsivällinen
Ystävällinen
Huumorintajuinen
Huolehtivainen
Älykäs
Hurjapäinen
Positiivinen
Omaperäinen
Synkkä
Luotettava
Hiljainen


(Se tarina alkaa tästä)


Syttyy sota, jonne kaikkien pitäisi mennä, mutta kukaan ei varsinaisesti valvo, että tule sinne. Miten on?

Jätät väliin. Verta ja ruumiita, kuka niitä kaipaa?
Olet varma, että kaikki muut pettävät velvollisuutensa tulla, joten sinäkään et lähde tappamaan itseäsi.
Et osaa taistella, joten et lähde ja perustelet sitä kysymällä "Mitä hyötyä minusta olisi?"
Lähdet vastahakoisesti täyttääksesi velvollisuutesi.
Hiot sotasuunnitelmaa ja vaadit päästä taistelemaan johtajan kanssa.
Kuvittelet jo loisteliaita juhlia, joissa suorastaan palvotaan sinua tilanteen pelastajana.
Lasket mahdollisuuksia kuolla tai selvitä ja päätät niiden perusteella, mitä kannattaa tehdä.
Lähdet, koska oletat, että joku muu tulee kyllä pelastamaan sinut jos joudut pulaan.
No, siinäpä on tilaisuus päästä hengestään. Lähdet, koska ei ole muutakaan tekemistä.
Äh, ihan kuin asiat eivät olisi muutenkin tarpeeksi huonosti. Lähdet ja olet varma, että häviätte.
No, etköhän sinä sieltä hengissä selviä. Lähdet, etkä ajattele seurauksia.
Lähdet sotaan varmana voitosta. Niinhän käskettiin.


No, taistelet vihollista vastaan kahden ystäväsi kanssa, kun äkkiä toinen heistä haavoittuu tappavasti...

Säikähdät ja juokset hänen luokseen välittämättä siitä, että saatat itse kuolla.
Yrität keksiä, miten hänet saisi pelastettua ja jatkat taistelua poissaolevana.
Yrität pelastaa hänet taistelusta ja välttyä itse iskuilta samaan aikaan.
Piiloudut hengissä olevan ystävän taakse tajutessasi, että sinä voit olla seuraava.
Vilkaiset häntä epätoivoisena. Mutta nyt ei auta luovuttaa.
Voi voi, minullekin käy kohta noin...
Harhautat vastustajia ja käyt heittämässä ystäväsi turvaan ja hymyilet viattomasti vihollisille, jotka suuttuivat harhautuksestasi.
Tahtoisit auttaa, mutta et voi tai kuolet itsekin.
Tajuat, kuinka lähellä kuolema on ja yrität epätoivoisesti säilyä hengissä.
Haa! Nyt he tekivät virheen! Yrität lyödä kaikki kolme vastustajaa samaan aikaan kostoksi.
Nyt se murhaaja kuolee! Loikkaat syyllisen niskaan hullunkiilto silmissäsi.
Tämä kostetaan taistelun voitolla, ystäväsi on jo mennyttä.


Teitä on nyt siis kaksi. Ystäväsi päättää paeta, joten sinä...

Yrität puhua vihollisille järkeä ja juokset karkuun, kun se ei onnistu.
Ups, mitäköhän nyt pitäisi tehdä? Toisaalta kannattaisi paeta, mutta oikeuskäsityksesi kieltää, vaikkakin ystäväsi jätti jo sinut... Jäät miettimään tätä vaikeaa kysymystä.
Saat hyvän syyn kadota itsekin. Juokset kiireesti ystäväsi perään.
Olet jotakuinkin varma siitä, että selviät hengissä, jos jatkat taistelua.
Haa, nyt on hyvä tilaisuus näyttää, että pärjäät oikein hyvin kolmea vastaan!
Nyt tarvittaisiin joku tyylikäs ja tehokas isku. Yrität keksiä sellaista ja jatkat taistelua.
Huudat ystävällesi, että hän on pelkuri, petturi ja typerys samassa ruumiissa.
Voi ei! Miksi ystäväsi piti lähteä juuri nyt! Yrität keksiä jonkun hyvän tavan paeta.
Mahtavaa. Nyt olet TODELLA liemessä. Yrität väistellä iskuja, koska sinusta ei ole taistelemaan kolmea vastaan.
Hienoa. Olet siis yksin kolmea vastaan. Kiroat ystävääsi, joka jätti taistelun kesken.
No, nyt ainakin kuolet. Jättäydyt kohtalon armoille ja odotat ihmettä.
Improvisoit jostain keinon saada viholliset pois pelistä siksi aikaa, että pääset turvallisesti pakoon.


Samassa tajuat, että yksi vihollisista on vanha ystäväsi. Mitä nyt?

Haluat varmistua siitä, että hän todella on ystäväsi. Keksit kysymyksen, johon vain hän osaa vastata ja saat toiset tuijottamaan sinua epäluuloisesti.
Tervehdit häntä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ehkä se toimii.
Hän juuri tappoi ystäväni! Kostoa!
Selität hänelle, että tunnette, ja toivot, että sinua ei enää uhata.
Olet tietysti erehtynyt, ei tuo voi olla hän.
Huudahdat, että olisi heti sanonut, kuka on, ja oletat hänen muistavan sinut.
Mietit vielä kertaalleen, että oletko nyt erehtynyt.
Huudat hänen nimensä ja kyselet, muistaako hän sitä ja sitä, mitä teitte silloin kun tunsitte.
Hän on mennyt vihollisen puolelle, eli ei ole enää ystäväni.
Ohhoh, onpas hän muuttunut! Unohdat taistelun ja selität, että olet se tyyppi, jonka hän tunsi niin ja niin kauan sitten.
Kerrot hänelle kaikki kuulumisesi ja unohdat mainita, kuka olet.
Eikös tällaista satu yleensä vain tarinoissa? Vaadit häntä pyytämään anteeksi toisen ystäväsi kuoleman vuoksi.


Vihollinen ei tunnusta tuntevansa sinua, mutta olet varma, että se on hän. Sinä...

Yrität epätoivoisesti selittää hänelle, että kyllä te tunnette.
Luovutat. Jos hän väittää, ettei tunne sinua, niin hän on unohtanut.
Nyt sinulla ei ole mitään syytä olla tappamatta häntä. Jatkat taistelua.
Masennut ja tuijotat häntä syyttävästi.
Et olekaan enää niin varma siitä, että tunnette. Ehkä sinä erehdyit?
Olet varma, että hän on ystäväsi, mutta tajuat, että vihollislauma ei ehkä pitäisi ajatuksesta, että hän tuntee vastustajan.
Olet varma, että hän valehtelee. Kyllä te tunnette! Intät vastalauseita, kunnes viholliset kiehuvat raivosta.
Huudat, että hän on valehtelija, ja vaadit häntä tunnustamaan.
Tietysti, hän on mennyt pahan puolelle ja unohtanut minut kokonaan.
Sinua harmittaa, koska hän ei tuntenut sinua. Mielessäsi käväisee myös, että hän saattaa valehdella, mutta päätät, että hän on unohtanut.
Tietenkin hän väittää, ettei tunne minua, mokomakin huijari! Ei hänellä ole sen vertaa kunniaa, että myöntää tuntevansa minut, vaikka lauma painotaisikin!
Kysyt häneltä, että onko hän nyt ihan varma, ettei tunne sinua, ja annat esimerkkejä, joista hänen pitäisi muistaa.


Viholliset lähtevät, ja sinä vietät aikaasi oman laumasi kanssa. Kerrotko tapahtuneesta?

En tietenkään. Kaikki vain sanoisivat, että olen erehtynyt.
Kerrot, koska haluat kuulla muiden mielipiteen.
Kerrot parhaalle ystävällesi, koska oletat, että hän ymmärtää.
Kerrot kaikille, koska ei ole syytä olla kertomattakaan.
Kerrot parille luotettavalle tyypille, jotka voivat neuvoa.
Kerrot kaikille. Kaipaat piristystä tämän jälkeen.
Kerrot ja raivostut, kun he eivät ymmärrä.
Unohdat koko jutun, etkä muistakaan mainita asiasta.
Et kerro, koska et halua, että muut sekaantuvat tähän.
Et kerro. Kukaan ei ymmärtäisi ja sinulle naurettaisiin, koska erehdyit.
Et halua kertoa, etkä edes tiedä miksi.
Mietit ensin itse asian läpikotaisin ja turhaannut niin, ettet halua edes kuulla aiheesta enää.


Kuulet, että olette pahasti häviöllä. Miten reagoit?

Huudahdat: "Mitä?" ja ihmettelet, miten se on mahdollista.
Tässä on nyt sattunut jokin erehdys. Ettehän te voi olla häviöllä?
No niin! Siinä näette mitä tapahtuu kun lähtee sotimaan!
Kiroat ja mietit, miksi kaikki eivät pärjää yhtä hyvin kuin sinä.
Olet sitä mieltä, että jos olisit taistellut paremmin, olisitte pärjänneet hyvin.
Et kommentoi. Jos toiset uskoisivat enemmän, he pärjäisivät paremmin.
Esittelet oman suunnitelman voittamiseksi.
Raivostuttavaa! Huomenna näytetään niille!
Yrität piristää muita. Ehkä pärjäätte huomenna paremmin?
Arvasit sen. Tiesit alusta asti.
Miksi vihollinen ei voisi olla heikompi? Yrität keksiä keinon pärjätä.
Syytät siitä toisia laumoja, jotka jättivät tulematta.


Joku ehdottaa, että iskette suoraan lauman ytimeen, eli tapatte johtajan. Mitäs siitä sanot?

Sinulla ei ole mitään sitä vastaan, jos voitatte niin.
Sinulle on se ja sama, mitä teette, kunhan tämä sota loppuisi.
Annat kaikille pahaenteisiä varoituksia siitä, mitä saattaa tapahtua.
Vastustat tätä. Se on vastoin kaikkia sääntöjä.
Olet ehdottomasti samaa mieltä, sillä se on ainoa mahdollisuutenne.
Vaadit päästä mukaan. Inhoat yli kaiken sitä johtajaa!
Innostut heti. Sehän voisi toimia!
Ette te tietenkään voita kuitenkaan, joten sama se.
Pelkäät, että ne, jotka lähtevät, eivät enää palaa.
On äärimmäisen häpeällistä iskeä salaa johtajaan, vaikka lauma on vielä edessä. Ei käy.
Suostut sillä ehdolla, että saat itse tappaa johtajan.
Mielummin jatkaisit perinteisesti, mutta johtajan tappaminen taitaa olla ainoa vaihtoehto.


Joka tapauksessa päätetään, että kolme vahvinta taistelijaanne lähtee. Mitäs sinä?

Erinomaista. Ainakin he osasivat valita hyvin.
Olet tyytyväinen. Näin ollenhan sinä pääset mukaan.
Hyvähyvä. Nyt me voitetaan!
Toivottavasti he pärjäävät, olisi sääli menettää kaikki nuo tyypit.
Sinne meni meidän parhaat taistelijat! Tämä ei ollut hyvä idea!
Et näytä tunteitasi. Eihän etukäteen voi tietää, mitä tapahtuu.
Tajuat, että tällaisessa laumassa on varajohtaja, ja yhden iskun jälkeen osataan varautua. Oliko tämä sittenkään viisasta?
Vaadit päästä mukaan kostamaan.
Olet varma, että nyt te voitatte.
He kuolevat kuitenkin ja meidät mestataan petturuudesta. Sitten ainakin on ratkaistu tämä tilanne!
Haluat selvittää kaikki mahdollisuudet. Mitä sitten tapahtuu, jos johtaja voittaa? Miten meille silloin käy?
Vastustat edelleen epärehellistä keinoa voittaa.


Seuraavana iltana kuulet, että olette voittaneet. Seuraavaksi...

Vannot, että ensi kerralla et todellakaan lähde sotimaan!
Palaat kotiisi tyytyväisenä siitä, että voititte.
Syytät itseäsi siitä, että olit typerys ja tulit sotaan.
Vakuutat kaikille, että nyt eletään pitkää rauhan aikaa. Ehkä olet jopa oikeassa.
Harmittelet sitä, että sinun suunnitelmaasi ei hyväksytty. Mikä siinä muka oli vialla?
Lähdet kaikkien ystäviesi kanssa kotiin päivitellen sitä, kuinka lähellä hengenlähtö oli ollut.
Olet tyytymätön, koska sota loppui jo. Elämä palaa taas tylsäksi.
Väenpaljous ärsyttää sinua. Haluat kostaa niille, jotka eivät päästäneet sinua mukaan johtajaa murhaamaan.
Olet kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eivätkös tällaiset kuulu elämään?
Ei tämä rauha kauaa kestä, sano minun sanoneen!
Onko sota nyt ihan varmasti lopussa? Mitä jos ne tulevat kostamaan, ja juuri minä olen tulilinjalla...
Sinua ärsyttää, että voititte epäehellisesti. Et ole tyytyväinen!