Sarjakuvakoulun on tarkoitus opettaa kaikki tietämisen arvoinen (ja oikeastaan kaikki muukin) sarjakuvan tekemisestä - kaikki mitä tiedän siitä. Tässä osassa käsitellään sitä, kuinka äänensävyn saa ilmaistua pienillä puhekuplan muutoksilla...
Siinä on tavallinen toteamuspuhekupla, jota näkee harmillisen usein sarjakuvan ainoana puhekuplamallina. Onko se pyöreä vai muotoiltu, ei sillä niin väliä, mutta se on tavallinen. Kyllä se käyttökelpoinen on, mutta väritön. Tästä on hyvä muokata esimerkiksi katkoviivainen kuiskauskupla.
Siinä on jo vähän särmää. Äänensävy alkaa käydä ärtyneeksi ja piikikkääksi.
Kaikille tuttu ajatuskupla tuskin kaipaa selityksiä. Tunnusmerkkinä useimmiten nuo varren sijalla olevat pallot, joskus myös pilvimäinen muoto.
Tuollaista viivoista muodostumatonta puhekuplaa käytän yleensä kuvaamaan telepatiaa tai sitä kun joku ääni "kaikuu päässä." Ja siinä perinteinen huudahduskupla piikkisakaroineen.
Itse usein käyttämäni "monivartinen" puhekupla - varren lähellä on tuollaisia huudahduskuplamaisia viivoja, jotka eivät kuitenkaan jatku koko kuplan ympäri. Taisin alkaa käyttää tätä lähinnä laiskuuteni takia. Kuvaa äänen korottamista, ei kuitenkaan aivan huutamisen asteelle.
Pilkallinen, halveksiva, jäinen äänensävy. Minusta tuo alalaita näyttää enemmän valuvalta vedeltä, mutta kai se sitten kuvaa jääpuikkoja tai jotain.
Sitten tosi raivokasta tekstiä, oikein liekehtivä puhekupla ja kaikki.
Puhekuplan varsi on käynyt tuollaiseksi epäselväksi, mikä siis merkitsee äänen muuttumista enemmän murinaksi kuin selkeäksi selostukseksi.
Kiemurainen varsi ilmaise sekavuutta ja epäselvää puhetta
Säröilevät reunat taas kertovat värisevästä, kenties nyyhkyttävästä äänestä
Eikä sovi unohtaa kulmikasta ja reunoilta hieman revittyä radiokuplaa...
...Saati sitten eri tavoin muotoiltuja kuplia. Esimerkiksi "omantunnon äänenä" käytän usein pilven mallista puhekuplaa, mutta kyllähän puhekuplan voi muotoilla miten ikinä haluaa.
Hmm... miksi ei?
Puhekuplan reunoille voi myös aina laittaa jotain. Kukat esimerkiksi kielivät mielistelevästä ja suostuttelevasta äänensävystä...
Epävireistä musiikkia kuvataan sahalaitaviivaisilla nuoteilla. Niiden sopii lävistää puhekuplan reunat.
Lopuksi hiukan melodisempaa laulua.
Seuraavalla kerralla vuorossa silmät ja kasvonpiirteet, ja mitä ne kertovat hahmosta. Hyvää yötä!