toisinaan hän näyttää suurine silmineen hieman hämmentyneeltä, vaikkei se olisi tarkoitus. Ariksen silmät ovat kirkkaansiniset.

Uroksen turkki on laadultaan melko lyhyttä ja pehmeää ja sen pääväri on tummanruskea. Sävy on tummimmillaan päässä ja selässä ja muuttuu liukuen vaaleammaksi tassuja kohti. Kaulan etupuoli ja vatsa ovat tassujakin vaaleammat ja värisävy on kellertävämpi kuin muussa turkissa. Kuviointi on pääosin mustaa: Korvien reunukset ovat mustat ja selässä kulkee pituussuunnassa musta raita, joka alkaa niskasta ja ylettyy hännän ensimmäiseen kolmannekseen. Lavoilla on tähän raitaan kiinnittyneenä salamamaiset kuviot, jotka päättyvät eräänlaiseen nuolenkärkeen. Etujalat ovat kokonaan mustat, väri päättyy kyynärpäiden korkeudella ja jatkuu kyljille pieninä siipimäisinä kuvioina. Myös takatassut ovat mustat, ja niissäkin on samanlainen siipikuvio, tällä kertaa nilkan ja kintereen välillä. Uroksen silmän yläpuolella on musta alue ja alapuolella violettia. Polkuanturat ovat samaa violetin sävyä. Hännän pää on valkoinen.

Ariksella on pitkä, musta harjas, joka on paksua ja lähes kiillotonta karvaa. Otsalla se on melko lyhyt ja seisoo pöyhkeänä ja kurittomana töyhtönä, niskassa taas hyvin pitkää ja loppupäästään letitetty ja sidottu kiinni mustalla silkkinauhalla. Roikkuessaan vapaana palmikko ylettyy lähes uroksen nilkkoihin asti.

Koruja uroksella on vain yksi: kaulalle kiinnitetty halkaisijaltaan noin nelisenttinen kivirengas, joka on valmistettu mustasta obsidiaanista. Se on kiinni mustassa silkkinauhassa, jota Aris pitää kaulassaan kaksin kerroin, koska se on niin pitkä.

Lähes jokainen, joka tapaa Ariksen, pitää hänestä. Hän on kohtelias, nokkela nuori uros, joka käyttäytyy ymmärtäväisesti ja miellyttävästi muita kohtaan. Hän tuntuu sopeutuvan kaikkiin tilanteisiin: hän kunnioittaa itseään vanhempia ja pitää pennuista, kohtelee naaraita lähes ritarillisesti ja on urosten seurassa ”hyvä jätkä” ja tarpeeksi itsevarma herättämään kunnioitusta. Hän on vastuullinen, huolehtivainen ja järkevä: kerrassaan täydellinen tapaus.

Kiiltävän pinnan alla asuu kuitenkin synkkä, lähes katkera susi. Hän osaa kontrolloida itseään taitavasti ja haluaa miellyttää kaikkia, ja pitää sitä jopa velvollisuutenaan. Hän on vakuuttunut, ettei hänestä pidetä, ellei hän ylläpidä jatkuvasti täydellisen kiltin pojan rooliaan. Välillä julkisivu kuitenkin romahtaa, ja miellyttämiseen kyllästynyt uros on töykeä, itsekäs ja aggressiivinen. Sekään ei ole hänen todellinen luonteensa, vaan jonkinlainen väkivaltainen vastareaktio jatkuvalle itsekontrollille.

Harhaanjohtavan käytöksensä alla Aris on arka, pelokas ja velvollisuuksien uuvuttama. Hän on joutunut pitkään leikkimään ikäistään vanhempaa ja kasvamaan ilman vanhempien tukea ja pitää itseään sisarustensa huoltajana ja isähahmona – ja tuntee olevansa siihen liian nuori. Hän kokee elämänsä enimmäkseen epämieluisaksi ja tarkoituksettomaksi ja tuntee itsensä usein hyvin yksinäiseksi. Hän etsii jotain, millä voisi täyttää tämän tyhjiön, muttei oikein tiedä, mistä sitä jotain pitäisi jahdata.

Aris kammoaa verta eikä taistele mielellään, sillä hän todisti sivusta isänsä murhaa ja traumatisoitui loppuiäkseen. Tämän takia hän on myös erittäin huono taistelija. Hän pelkää myös läheisiä ihmissuhteita, koska hänen kokemuksensa perusteella ne on yksinkertaisesti tuomittu loppumaan tuskallisesti. Hän ei ole mielellään aukeilla paikoilla pimeän aikaan ja säikähtää helposti vähänkin yllättäviä tapahtumia, mutta on ajan myötä oppinut vähitellen hallitsemaan sitä jonkin verran, tai ainakin olemaan näyttämättä pelkoaan. Näiden ominaisuuksien vuoksi hänestä saa usein pelkurimaisen kuvan, vaikka todellisuudessa hän on yleensä varsin rohkea – jotkut asiat vain ovat hänelle ylitsepääsemättömiä.

Uros on erittäin tarkka omista asioistaan. Hän pyrkii aina kontrolloimaan kaikkia tunteenilmaisuja ja jopa katuu jälkikäteen, jos paljastaa jotain muille. Hän ei missään nimessä puhu mielellään menneisyydestään tai siitä, miksei hän halua taistella, mutta hänen pitäisi purkaa sitä jollekulle. Tavallaan hän toivookin, että hänellä olisi joku, jolle uskoutua, mutta hän ei luota kehenkään tarpeeksi eikä halua vaivata muita omilla murheillaan.

Useimmat hyvät tekonsa Aris tekee velvollisuudentunnosta, mutta toisten tahallista satuttamista ja tappamista hän ei hyväksy. Erityisesti pentuja kohtaan hän on hyvin suojelevainen. Hän ei myöskään pidä valehtelemisesta tai muusta epärehellisyydestä, mutta sortuu usein pieniin tai vähän isompiinkin valkoisiin valheisiin kohteliaisuus- tai mukavuussyistä.

Aris syntyi turvalliseen ja rakastavaan perheeseen. Hänen vanhempansa olivat nuoria ja rakastuneita ja hänen isänsä vahva perheen pää, joka huolehti taitavasti niin ruoasta kuin turvallisuudestakin. Ariksella oli kaksoisveli, mutta tämä kuoli pian syntymänsä jälkeen, ja Aris jäi pentueen ainoaksi. Hän muistutti sekä luonteeltaan että ulkonäöltään isäänsä, ja he olivat hyvin läheisiä. Aris sai jopa isänsä perintökorun, koska piti siitä niin kovasti.

Jo pari kuukautta Ariksen syntymän jälkeen hänen äitinsä tuli uudelleen raskaaksi. Se oli epätavallista ja epäkäytännöllistä, mutta perhe selvisi isän ansiosta, ja Ariskin alkoi vähitellen oppia metsästämään pieniä eläimiä. Kaikki kuitenkin muuttui uroksen ollessa kuusi kuukautta vanha. Hän oli harjoittelemassa metsästystä isänsä kanssa, kun puiden takaa hyppäsi vihamielisen näköinen koira. Ariksen isä asettui poikansa ja hyökkääjän väliin ja käski tämän juosta, mutta uros ei pystynyt liikahtamaankaan. Koiran lähestyessä uhkaavasti epätoivoinen isä potkaisi pentunsa kauemmas turvaan. He taistelivat hetken, mutta pian toinen osoittautui ylivoimaiseksi ja Ariksen isä kaatui maahan. Koira viilsi hänen kurkkunsa auki ja katseli hymyillen, kun uros vuoti kuiviin. Aris oli nähnyt tämän kaiken sivusta, ja nyt koira kiinnitti huomionsa häneen. Pentu sai viimeinkin jalkoihinsa liikettä ja juoksi karkuun peläten henkensä puolesta, mutta koira ei ollut kiinnostunut hänestä.

Perheensä luona kauhistunut pentu kieltäytyi aluksi puhumasta siitä, mitä oli tapahtunut, mutta lopulta äiti sai hänestä irti tärkeimmän: isä oli murhattu, eikä kukaan tiennyt miksi. Äiti oli murheen murtama, mutta elämän täytyi jatkua ja jonkun piti huolehtia nuorista pennuista. Aluksi äiti metsästi Aris apunaan, mutta hän ei ollut enää aikoihin ollut oma itsensä. Vähitellen häntä kiinnosti yhä vähemmän mikään käytännöllinen ja hän alkoi menettää otettaan todellisuudesta. Pennut eivät tienneet, mitä tehdä, eivätkä Ariksenkaan metsästystaidot olleet vielä kovin kummoiset. Huoltajan rooli luisui kuitenkin yhä enemmän hänen harteilleen, mutta yksin metsästäessään hän ei pystynyt pitämään pentuja kylläisinä kovin hyvin, eikä hän voinut korvata oikeita vanhempia.

Vaikka uroksen sisaruksetkin oppivat pian metsästämään kunnolla, äidistä ei ollut enää huolehtimaan heistä. Pennut olivat tulleet siihen tulokseen, että hän oli tullut jotenkin hulluksi, ja häntä oli jatkuvasti vaikeampi ravistella hereille horroksestaan. Vanhimpana veljenä ja isän erikseen kouluttamana Ariksesta tuli sisaruksilleen jonkinlainen isän korvike, ainakin hän itse näki asian niin.

Nykyisin kaikki sisarukset elävät jo omillaan, mutta ovat edelleen läheisiä ja Aris tuntee edelleen olevansa jotenkin vastuussa heistä.

Eksyksissä elämässä (tasanko) - Aris tutustuu Afuelin alueisiin ja tapaa Sarannan Cassien. Hän tuntee olonsa epämukavaksi naaraan aran käytöksen takia ja saa tämän hermostumaan udellessaan koiran menneisyydestä. Painostava tilanne saa Ariksen itsensä murtumaan ja hän vuodattaa vuorostaan oman menneisyytensä Cassielle (kesken)
Aurinko ja muita valonlähteitä (laiturit) - Aris kohtaa Wolfin Flesheyn rentoutuessaan laitureilla (kesken)

Ariksen takana on pitkä kehitys. Ensimmäinen versio oli Ardanto, jota suunnittelin omaan roolipeliini Ulfuriaan. Siellä eräs pelaaja kuitenkin tarjosi hahmonsa veljeä, Recóa pelattavaksi, ja tätä hahmoa suunnitellessa herrasta muodostui nykyisenlainen uskonnollista kantaa etsivä ongelmanuori, ja myös ulkonäön peruspiirteet muotoutuivat tällöin. Tämäkään hahmo ei jotenkin toiminut, mutta kun aloin suunnitella hahmoa Andriaanaan, kaivoin vanhan suunnitelman esiin ja tässä tulos.
Esittely valmistui 1.7.2011
Saapui peleihin 2.7.2011

---

Hahmo, kuva, tekstit ja koodit © Fenris Wolf (www.garudo.net)