Nyt saatte ihan vapaasti kysyä minulta: "Mikä sinä olet meille turkin piirtämistä opettamaan?" Siinähän se. Minä nimenomaisesti en osaa. Siksi olen harjoitellut. Ja juuri siksi minä voin kertoa teille erilaiset tavat piirtää turkkia. Yrittäkää löytää oma tyyli, vaikkapa näiden pohjaratkaisujen avulla.
Kuvake, joka havainnollistaa sitä, mihin suuntaan turkituksen pitäisi mennä. Isoilla nuolilla on merkitty ne paikat, joissa usein on pidempää turkitusta.
Ensinnä tällainen simppeli malli. Väritetään pohja ja otetaan tummempi tai kokonaan toisen värinen kynä (tai lyijykynä) ja vedellään sattumanvaraisia viivoja. Toimii pienellä harjoituksella, pienellä vaivalla ja vähällä päänsäryllä, mutta tulos ei aina ole kaikkein paras mahdollinen.
Siksi meillä on tämä realistisempi tyyli. Pelkästään suoria viivoja tummemmalla sävyllä väritetylle pohjalle, mieluiten kahdella tummemmalla sävyllä. Tietokoneella asian ajaa myös vaaleampi väri, mutta paperilla se on käytännössä mahdotonta. Näyttää valmiina ihan hienolta, mutta kärsivällisyyttä ja kestävää kättä vaaditaan. Hermojaraastavaa puuhaa on tuo.
Noh, tässä on sitten sarjakuvamaisempi tyyli. Eli piirrellään V:n mallisia juttuja (tai siis viivoja) ja sitten otetaan toinen väri ja väritetään ne toisesta päästä/toiselta puolelta niin, että syntyy jonkinmoinen kuviointi. Toimii kyllä, eikä ole niin raivostuttavaa kuin edellinen.
Noh, tällä ei ole kyllä mitään tekemistä minkään kanssa. Köyhänmiehen turkitus, eli samalla kynällä mutta paksummalla jäljellä. Ei kovin erottuva, mutta eivätpähän virheetkään näy.
Sitten päästäänkin omaan suosikkiini: Väritetään pohja ja otetaan tummempi kynä/lyijykynä ja piirretään V:n muotoisia viivoja lomittain niin, että syntyy yhtenäinen kuviointi, joka muodostuu eri kokoisista V:n muotoisista viivoista. Toimii jos sen osaa, mutta oikeanlainen jälki ja sopivat viivat vaativat harjoittelua.
Vertailun vuoksi epäturkitettu otus.